Kesäinen retkipäivä vei meidät Virolahdelle, Salpapolun maisemiin. Pysäköimme auton Harjun oppimiskeskuksen parkkipaikalle, josta oli vain lyhyt kävely Salpapolulle, Vahtivuorelle ja Luontonäyttämölle. Tämä oli kätevä lähtöpiste, sillä kävelymatkaa Luontonäyttämölle oli n. 1km ja siitä pääsi helposti tutustumaan reittiin.
Luontonäyttämöllä oli iso grillipaikka ja picnic-pöytiä sekä katsomo – ilmeisesti esityksiä varten. Myös Vahtivuoren päällä oli taukopaikka ja tulipaikka.
Vahtivuoren kierros – historiaa ja hienoja maisemia
Valitsimme tällä kertaa Vahtivuoren kierroksen, joka on 3,2 kilometrin mittainen rengasreitti. Keskivaativaksi luokiteltu reitti vie rauhallisella tahdilla noin 1–2 tuntia – riippuen tietenkin omasta tahdista – me saimme kulumaan jopa 3 tuntia, kun rauhassa käveltiin, evästeltiin, vaihdettiin vaippaa, pidettiin imetystaukoa ja kuvailtiin maisemia.
Reitti oli selkeästi merkitty keltaisin nuolin, jotka erottuivat hyvin maastosta. Polun varrella riitti nähtävää: juoksuhautoja, erilaisia bunkkereita, luolastoja ja vartioasemia. Oli mukava tutkia bunkkereita, joihin oli vapaa pääsy – ne herättivät paljon ajatuksia siitä, millaista sotilailla on aikoinaan ollut, kun odotettiin tuleeko asemapaikat käyttöön vai ei. Historian mukaan ei.
Yhdessä kohdassa hyppäsin juoksuhaudan yli toiselle puolelle ja huomasinkin seisovani betonisen bunkkerin katolla. Sammaleiden alta pilkotti vanha, ruostunut kerä piikkilankaa, ja löysin sieltä myös vanhan Lapuan hylsyn. Hienoja löytöjä – ja hylsy lähti mukaan matkamuistoksi.
Luolasto jäi väliin – tällä kertaa
Luolastoon emme tällä kertaa menneet, sillä matkassa oli koira ja kantorepussa kulkeva vauva. Mukana oli vain kännykän valo, ja sen kanssa olisi ollut turhan hämärää – emme halunneet testata, kuinka kovaa pää kolahtaa luolan seinään törröttävään metalliin. Myös ajatus lepakoista sai meidät jatkamaan matkaa hymyillen 😄.
Pieni kierros – mutta paljon nähtävää
Vahtivuoren kierros oli vaihteleva ja maisemiltaan hieno reitti, jossa sai helposti kulumaan aikaa. Jos energiaa ja intoa riittää, tästä voi jatkaa pitemmälle Salpapolkua pitkin – koko reitti on noin 50 kilometriä pitkä ja kulkee Virolahdelta Miehikkälän kautta aina Etelä-Karjalaan asti. Meille tämä pienempi pyörähdys riitti tällä kokoonpanolla, ja jäi hyvä syy palata uudelleen.
📍 Katso sijainti Google Mapsissa
🪖 Tiesitkö tämän Salpalinjasta?
Salpalinja on toinen maailmansota -aikainen puolustuslinja, joka rakennettiin vuosina 1940–1944 Suomen itärajalle. Tarkoituksena oli suojata maata mahdollisen Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta.
Linjan pituus on yli 1 200 kilometriä ja se kulkee aina Suomenlahdelta Lappiin saakka. Rakenteisiin kuuluu muun muassa:
- Teräsbetonisia korsuja ja bunkkereita
- Juoksuhautoja ja yhteyshautoja
- Panssariesteitä, kuten kiviestelinjoja ja teräspuomeja
- Erilaisia vartio- ja tähystysasemia
Vaikka Salpalinjaa ei koskaan käytetty taistelussa, se oli merkittävä osa Suomen puolustusvalmiutta ja toimii nykyisin tärkeänä sotahistoriallisena nähtävyytenä. Monilla sen osuuksilla, kuten Vahtivuoren kierroksella, voi vapaasti tutustua näihin rakenteisiin ja kokea palan historiaa aivan luonnon keskellä.
